Narsisseja, narsisseja...

Narsissit Tuulan pihassa männävuonna.

Narsissit laitetaan pääsiäiseksi portin pieleen. Aina.  Minulle ajankohdan mittarina ovat jo vuosia olleet Tampereen kaupungin Hämeenkadun varteen asettamat suuret tête á tête –narsissiruukut. Yhtenä vuotena olen joutunut myöntämään tappion talvelle, ja vaihtamaan kukat uusiin. Pakkasasteita taisi kertyä viitisentoista.

Hyvin karaistunut, eli kylmään tottunut, tetenarsissi kestää jopa kymmenisen pakkasastetta. Narsissin kylmänkestoa voi parantaa kastelemalla kasvit kunnolla ennen ulos istuttamista. Kuiva kasvi ei kylmää siedä. Kukkien myös kannattaa antaa aueta kunnolla sisällä. Ulkona pakkasessa kukat eivät aukea, ja on mukavampi katsella keltaisia kukkia kuin vihreänä ruukusta töröttäviä nuppuja.

Narsissin nimi juontuu kreikan taruston Narkissos-nimisestä nuorukaisesta. Nuorukainen rakastui lähteen pinnalta heijastuvaan omaan peilikuvaansa. Nuorukainen ei voinut jättää peilikuvaansa tai särkeä sitä juomalla lammen pinnasta ja hän nääntyi kuoliaaksi. Lammen rannalle kasvoi kukka, joka nimettiin nuorukaisen mukaan.

Suomessa viljeltiin vuonna 2016 ruukkunarsissia 350 000 kappaletta.

Terveisin,
Jenni

Puutarhuri lomailee

Tämä puutarhuri talvilomaili viime viikolla Lanzarotella. Ja kun puutarhuri lomailee, se kuvaa kasveja. Ja vähän maisemia. 

Aaloeita oli vaikka minkä sorttisia, niin kuin muitakin kaktuksia. Lanzarotella myös viljellään aaloeta kosmetiikkakäyttöön. Toimiipa siellä yksi aaloen tuottaja, joka valmistaa kaikensorttiset voiteet valmiiksi tuotteeksi saakka saarella.b

Hotellialueita reunusti leikatut kiinanruusu aidat, tai kaktusaidanteet. 

Turistialueilla näkyi myös suuria alueita pelargoneja, eikä missään ketää joka nyppisi kuihtuneet kukat pois! Minusta näytti siltä, että kuihtuneet kukat vain peittyivät uuteen innokkaaseen kasvuun.

Bougainvillea, portulakkaa ja paljon muuta. Voi, miten se meidän kesä vain tuntuukaan lyhyeltä.

 Vaikka lomailu on vallan mukavaa ja rentouttavaa, ja ainainen kesä tuntuisi loskan ja räntäsateen keskellä houkuttelevalta on meillä kuitenkin täällä ilmastossamme jotain sellaista mitä monessa muussa maailman kolkassa ei ole. Muunmuassa monet maailmalla hankaluuksia aiheuttavat kasvintuhoojat eivät selviä talvista pohjolassa. Nyt muistaa taas kantaa oman kortensa kekoon, jotta asian laita pysyisikin sellaisena. 

Kertatoisensa jälkeen pullojen ja tölkkien kierrätyksen mallimaassa kasvanut kansalainen tuntee suurta vääryyttä tunkiessa vesi- ja muita pulloja roskikseen. Koko matkalla huomasimme yhden ainoan kierrätyspisteen, missä oli omat säiliöt muoviroskille, lasille, biojätteelle ja paperijätteelle. Edistystä kai sekin. 


Terveisin,
Jenni

Petoluteet, tuo tehokas pikku armeija.

Macrolophus pygmaeus -petoluteet ovat oikea armeija kasvihuoneessa. Innokkaita pikkuotuksia, joihin minulla on vallan henkilökohtainen suhde. 

Petoluteet tulevat puutarhalle muovipurkissa, jossa on paperisuikaleita. Jos levityksiä
kasvihuoneeseen ei voida tehdä heti, purnukat odottelevat kahvihuoneen jääkaapissa.
Kuva: Puutarhuri Petri

Macrolophukset, tuttavien kesken vain Macrot, ovat moniruokaisia petoja. Tuo ahkera petoarmeija levitetään heti istutuksen yhteydessä kasvihuoneeseen purkeista joissa ne matkaavat meille stryroksilaatikossa. Macrot ovat alunperin peräisin Italiasta, meille ne toimittaa f
orssalainen Biotus Oy.

Riittävän ludekannan kehittyminen kasvihuoneessa kestää kahdesta kolmeen kuukautta, eli melko pitkään. 

Petoluteita esiintyy myös Suomen luonnossa. Suomen luteet - kirjassa (Rintala, Rinne 2010) Macrolophus pygmaeus -lude mainitaan nimellä pähkämölude. Suomen luonnossa ko. ludetta esiintyy mm. pähkämöillä ja kurjenpolvilla.

Viimevuonna valmistuneessa ammattikorkeakoulun opinnäytetyössä perehdyin luteiden sielunmaisemaan tarkemmin. Petoluteita käytetään yleisesti kasvihuonetomaatilla biologisena torjuntaeliönä. Opinnäytetyössäni tutkailin mahdollisuuksia käyttää petoluteita myös kasvihuonekurkulla, joka on varsinainen tuholaismagneetti. Petoluteet elävät myös kasviravinnolla, ja sitä ei suositella käytettäväksi kurkulla vioitusriskin vuoksi. Luteet voivat imennäällään vioittaa kurkun kasvupistettä ja haukkailla jälkiä kasvaviin hedelmiin, jolloin hedelmistä saattaa tulla arpisia ja kippuroita. Vaa'an toisella puolella taas ovat jatkuva painiskelu ansarijauhiaisten kanssa. Ansarijauhiainen on varsinainen maanvaiva, varsinkin ympärivuotisessa kasvihuonekurkun viljelyssä. Pääsin tekemään opinnäytetyötä Biotukselle Forssaan. Se vasta oli mainiota. Kokonainen yritys täynnä ihmisiä, jotka olivat niin innoissaan kaikenmaailman luteista ja vainokaisista ja petopunkeista. Oikea unelmien täyttymys. Jos lude asiat kiinnostaa, voi opinnäytetyöhöni tutustua tästä linkistä http://www.theseus.fi/handle/10024/128694

Macrolophukset livistävät prukista heti tilaisuuden tullen tutkimaan uutta kotiaan.
Kuva: Puutarhuri Petri

Linkki Ötökkätiedon pähkämölude -infoon http://www.otokkatieto.fi/species?id=467

Minusta petolude on varsin kiehtova otus. Se lisääntyy melko hitaasti verrattuna moniin muihin biologisiin torjuntaeliöihin. Naaras munii munat kasvin lehtiruodin sisään, tarkalla mikroskoopilla munan hengityssarvet voi erottaa kasvin pinnalla. Petoluteella on viisi eri nuoruusastetta, jotka erotetaan toisistaan siiventynkien perusteella. Aivan pikkuiset ensimmäisen asteen nymfit ovat läpikuultavan vaaleanvihreitä. Kasvaessaan vihreä väri syvenee, ja aikuinen petolude on noin 3 - 4 mm pitkä. Petoluteet voivat jauhaisten lisäksi popsia kasvustosta myös vihannespunkkeja, kirvoja sekä ripsiäisiä. Ja mikä mainiointa, toisin kuin monet muut pedot nämä kaverit pärjäävät myös pelkällä kasvisravinnolla. Jotkut viljelijät ruokkivat petoluteita levittämällä niille jauhokoisan munia ravinnoksi kasvin lehdille. 

Macrolophuksia tomaatin varrella ja tukiklipsissä. Kuva: Puutarhuri Petri

Söpöjä pikku otuksia, sanon minä.

Biotus myy biologisia torjuntaeliöitä myös harrastajille, käy kurkkaamassa https://www.biotus.fi/tarhurinapu/

Biotuksen sivuilta löytyy myös paljon apua kasvintuhoojien tunnistuksen avuksi sekä kattava tietopaketti biologisestatorjunnasta.

Terveisin, 

Jenni

Tomaatit tulee!

Kiipulassa ponnistellaan kerran vuodessa tomaatin istutuksen merkeissä. Tänä vuonna istutus ajoittui viime viikolle, eli viikolle 10.

Tomaattihuoneessa on lähes 4000 tomaatin taimea, kolmea eri lajiketta. Ns. tavallinen punainen tomaatti on 'Arvento' -lajike, kirsikkatomaatti on 'Sassari' ja oranssitomaatti on  'Bolzano'.

Tomaatit matkaavat meille pohjanmaalta, Närpiöstä Oy Sigg Plant Ab:lta termokuljetuksessa pakaselta suojassa. Auto peruutetaan lähes sisään kasvihuoneeseen, jotta rassukat eivät joutuisi liiaksi kylmän ilman armoille.

 Autosta tomaatit lastataan rullakoihin.

Tomaatintaimien istutuksen yhteydessä huoneeseen levitetään Macrolophus pygaeus -petoluteita. Petoluteista lisää seuraavassa postauksessa...


Videolla vihannesvastaava Petri istuttamassa  tomaattia. 

Terveisiä huopatossutehtaalta

Viikolla yhdeksän Kiipulassa oli hiljaista kuin huopatossutehtaalla. Opiskelijat olivat talvilomalla, ja suuri osa Kiipulasäätiön henkilökunnastakin lomailee. Vaikka pihat ja luokat olivat autioina, kasvihuoneissa kuitenkin tapahtui: täällä valmistauduttiin kiivaasti tulevaan.

 



Tomaattihuoneessa tehdään viimehetken viilauksia ennen ensi viikolla saapuvia taimia. Valmiina täytyy olla kasvualustat, tippukasteluletkut sekä tukilangat ja koukut. Tomaatin taimi kasvaa kivillakuutiossa ja ensiviikolla tehtävä tomaatin istutus ei ole ihan sitä millaiseksi sana ”istutus” yleensä mielletään.

Kylvöjä on tehty jo muutamalla viime viikolla.