Onnellinen, onnellisempi, puutarhuri!

Jostain syystä olen aina uskonut että puutarhurit ovat onnellisempia kuin ihmiset. Ja tuo ero johtuu siitä että aina tulee uusi kasvukausi, jolloin voi asioita tehdä uudella tavalla. Mahdollisuuksia on loputtomasti. Kasvun seuraaminen, ja ymmärtäminen on puutarhurin työssä parasta. Meillä on täällä Kiipulassa paljon työssäoppijoita eri oppilaitoksista. Näin uuden lukuvuoden alettua keräsin tähän ne asiat mitä minulla on uusille opskelijoille sanottavana.

Opiskelin puutarhuriksi Lepaalla monimuoto-opiskelijoiden ryhmässä. Meidän koko ryhmä oli ammatinvaihtajia, kuka mistäkin. Joukkoon mahtui monenlaista. Oli maalaria, katsastusmiestä, ravintola työntekijää ja monta muutakin ammattiryhmää oli edustettuna. Meille kaikille yhteistä oli kuitenkin se tunteenpalo, millä halusimme oppia kaiken mahdollisen puutarha-alasta. Joskus ei oikein tunnitkaan riittäneet. Tuosta ryhmästä ollenkaan kaikki eivät päätyneet puutarha-alalle töihin. Moni kuitenkin päätyi alalle, mitä erilaisimpiin tehtäviin. Olimme hyvin vahvasti avomaaviljelystä kiinnostunut ryhmä. Kuitenkin taitaa olla niin, ettei meistä yksikään tee työssään ainoastaan avomaapuutarhurin töitä. 

Minulla oli varsin viisas paappa joka tapasi sanoa että "elämän sivu on pitkä ja sataa vuotta varte eletähän". Koskaan ei tiedä mitkä taidot ovat tarpeen. Otakin sinä - puutarha-alan opiskelija tehtäväksesi kerätä mahdollisimman paljon tietoa jokaisesta puutarha-alan osa-alueesta opiskelujen aikana. Minä kaipaan opiskelusta eniten sitä, miten helppo opskelujen "varjolla" oli päästä vierailemaan erilaisiia alan yrityksissä. Kaikista voi oppia jotain. Jos opiskelijalla on mielessä selvät sävelet : tämä minua kiinnostaa, tämä minua ei kiinnosta, voi myöhemmin tulla monta harmin hetkeä. 

Puutarha-ala on myös melko pieni täällä Suomessa. Koska alan oppilaitoksia on varsin rajallinen määrä, on esimerkiksi täällä Kiipulassa meillä työyhteisön jäsenillä tuttuja aikamoiselta joukolta vuosikursseja eri oppilaitoksissa. Muista, että harjoittelu- ja työssäoppimisjaksot ovat sinun käyntikorttejasi tulevaan. Moneen puutarha-alan työpaikkaan päätyvät töihin ne mahtavat "toppilaiset" tai harjoittelijat. Ja jos et ole ollut harjoittelussa juuri siinä työpaikassa mihin haet,  joku siellä tuntee varmasti jonkun sieltä missä sinä olit harjoittelussa.

Loppuun vielä kiitokset niille mahtaville työssäoppijoille joiden ohjaajana olen saanut jo olla. Teitä on ollut pitkä liuta, onnekseni olen saanut myös lukuisia ystäviä joukostanne.

Ja tervetuloa putarhureiden ihmeelliseen maailmaan, uudet opiskelijat. =)

Terveisin, Jenni

Terveisiä pellolta!

Näin heinäkuussa minulla on "kesätyö" pellolla, Erkin tuuraajana. Peltohommat Suomen kesäsäässä ovat mukavan vaihtelevia, toki ääripäät ovat tulleet tutuiksi viime kesän hyisessä säässä verrattuna tämän viikon helteisiin. Pellolla myös huomaa sen, miten eri vaiheissa kasvit ovat eri kesinä, säästä johtuen. Tänään totesin että olemme kadottaneet kurpitsan rivivälit sitten viimeviikon.

Mustaherukan itsepoiminta voi alkaa. Aamulla tein kierroksen Kiipulantien varrella olevassa marjatarhassa, todeten että osa lajikkeista oli jo vallan kerättävissä. Lajikkeissa oli toki paljon eroja.

Istukassipulin harausta viimeviikolla. Maa oli huomattavasti kosteampaa yökasteen jäljiltä, kuin mitä se on tällä viikolla ollut.

 Avomaapuutarhurin paras ystävä on hara. Me haraamme joka viikko punajuuren, istukassipulin sekä mukula- ja varsisellerin rivivälit. Jos joka päivä sataa, niin että maa on kostea, jää haraaminen tekemättä. Harauksessa tärkein tekijä on sää. Tälläisinä hellepäivinä haraus on pahinta, mitä rikat tietävät. Hara katkaisee rikkakasvin juuret ja auriko näännyttä parat hetkessä. Jos maa on kosteaa ja sää juurtumiselle otollista, ei harauksesta ole hyötyä. Rikat juurtuvat siinä silmän räpäyksessä uudelleen.

Punajuuri

Punajuuren lisäksi riveissä kasvaa tänävuonna myös kelta- ja raitajuurikasta.

Sellerit harataan molempiin suuntiin. Joskus, kun oikein villaannutaan, voidaan harata vielä ristiin limittäin. Tai viteehinsä, niin kuin etelä-pohjanmaalla sanotaan. Haraus säästää kitkentää todella paljon. Sellerimaa on oiva esimerkki hyvin onnistuneesta harauksesta. Sellerin juurella on muutamia rikkoja, jotka on nopea nyppäistä pois ohi kulkiessaan. 

Sellerimaa

Istukassipuli tällä viikolla. Maa vain pölisee kuivuuttaan.

Tämä avomaan kesätyöpesti on minulla tänävuonna kolmatta kertaa. Kurpitsat ovat hurjassa kasvussa aiempiin kesiin verrattuna. 

Kurpitsoiden kadonneet rivivälit.

Porkkanan kitkentä on toinen kesän urakoista. Minusta kovimmat hommat heinäkuussa pellolla ovat ehdottomasti punajuuren ja porkkanan kitkentä ja harvennus. Porkkana kasvaa harjussa, kahdessa rivissä. Toukokuun surkean kuivat säät verottivat itävyyttä myös Kiipulan pellolla. Porkkanat, palsternakat ja mustajuuret mullataan kesän mittaan useaan otteeseen. Multaaminen helpottaa kitkentää, mutta ei kuitenkaan poista harvennuksen tarvetta.

Porkkana

 Maissit ovat myös selvästi hyötyneet lämpimistä säistä. Maissi kasvaa meillä biohajoavassa katteessa. Kate paitsi helpottaa kitkentää myös lämmittää maata mukavasti. Odotettavissa kelposatoa myös maissin osalta.

Maissi kasvaa biohajoavassa kalvossa.

Komeat kukinnot maissilla.

 Istukassipuli kasvaa riveissä, joiden välejä haraillaan viikoittain. Taimisipuli, eli sipuli joka on kasvatettu meillä siemenestä, sekä purjo ja jättisipuli kasvavat biohajoavassakatekalvossa. Katekalvo on Suomessa valmistettua ja se hajoaa kasvukauden jälkeen maahan. Sitä siis ei kerätä pois, vaan muokataan maahan. Katevää se on, täytyy myöntää.

Purjo

Salaatit ovat myös saaneet osakseen kasvaa biohajoavassa katteessa. Salaatit eivät viihdy siinä yhtä hyvin kuin monet muuta kasvit. Salaatti kun muodostaa lehtiruusukkeen niin lähelle kalvoa, että tuntuu kuin alimmat lehdet hikoilisivat kalvoa vasten. Kuitenkin salaatit pysyvät paljon puhtaampina, kuin jos ne kasvaisivat suoraan maassa. 

Näytemaalla komeilevat salko- ja ruusupapu pyramidit. Pavut nauttivat olostaan, kun lämpötila huitelee pitkälti parinkymmenen asteen yläpuolella. Odotettavissa komeita paputötteröitä syksyä kohden mennessä. Näytemaalta löytyy kaikkien meidän viljelykasvien lisäksi myös mm. retikkaa ja retiisiä opiskelijoiden tunnistettavaksi. 

Huh hellettä. Terveisin Jenni

Kesäkukkien riemua!

Yhdistele kesäkukkia rohkeasti. Pihassa on oikeat kukat silloin, kun ne miellyttävät asukkaan silmää, ei silloin kun väriympyrää on tulkittu "oikein". Jos kuitenkin epäilyttää listasin pari vinkkiä, joilla pääsee alkuun.

Laiskan kastelijan kannattaa valita kuumalle paikalle kasveja, jotka pärjäävät vähemmällä hoidolla. Viimeistellyn lopputuloksen saa, kun ruukun pinnan peittää kivillä, jolloin multa ei näy. Multapinnan peittäminen kivillä estää myös kosteuden haihtumista.

 Villit ja värikkäät ruukut näyttävät hyllyssä ehkä jopa hyökkääviltä. Kun rukkuihin istuttaa kasvit, lopputulos voi kuitenkin olla jopa rauhallinen.

Kirkkaan vihreään ruukkuun on istutettu valkoista markettaa, valkoista verbenaa ja pehmytmesiheinää.

Kun kirkkaan vihreään ruukkuun istutetaan vain valkoisia kasveja, saadaan rauhallinen yleisvaikutelma. Jos tavoitteena on riemunkirjava lopputulos, valitse ruukkuun pinkkiä, keltaista  ja vaikkapa limeä.

 

Lilassa ruukussa suikeroalpi, lehtibegonia, daalia ja viiruhelpi.

Lilaan ruukkuun valittiin kirkas suikeroalpi, syvyyttä tuo dramaattinen lehtibegonia. Lila daalia kokoaa istutuksen yhteen ja kaiken päällä tuulessa huojuva viiruhelpi tuo keveyttä.

Pinkissä ruukussa pelargoni, verbera, miljoonakello ja pronssisara.

 Pinkkissä ruukussa ovat oikeat auringonpalvojat pelargoni ja verbena. Pronssisara tuo pehmeyttä ja kestää vielä kanervienkin kaverina syksyllä. Kun valitaan saman värin eri sävyjä on lopputulos usein onnistunut.

Turkoosissa saviruukussa vaaleansinikukallinen härmesalviä, valkoinen verbena, curry-yrttisekä valkoinen neilikka.

Sinkkisankoon on istutettu timanttikukka, amppelirusokki, limen vihreä hopeakäpälä sekä amerikankeijunkukka.

Sangossa huovinkukka, 'Vintage vodka' -verbena, lehtibegonia sekä arabiansulkahirssi 'Rubrum'.



Valkoisessa emalisangossa kosmoskukka, petunia ja hopeaputous.

 Välttämättä istutuksessa ei tarvitse olla ollenkaan kukkia. Leikittele lehtimuodoilla ja vihreän eri sävyillä. Istuta samaan ruukkuun punalehtisiä sekä harmaalehtisiä kasveja, saat dramaattisen lopputuloksen.

 

 Tee portaille ruukkuryhmä, missä kasveilla on jokin teema. Kannattaa kokeilla ruukkuihin eri kasveja, mutta kuitenkin niin että jokin yhdistävä teema toistuu ruukusta toiseen. Tai valitse pelkästään yhtä kasvia erilaisiin ruukkuihin.

Meidän portailla on tänä kesänä laventelia, limeä hopeakäpälää, suikeroalpia ja viiruhelpeä.

Haalistuneet kamalan rumat muoviruukut sai lähes hävitystuomion. Saivat kuitenkin mahdollisuuden, ja kun niihin istutti kasvit, ne eivät näytä sittenkään hassummilta.

Pinkissä ruukussa on pehmytmesiheinä, koristeoregano sekä vaaleanpunaista markettaa.

Pinkin ruukun parina vaaleanpunaista riippapelargonia sekä valkoista miljoonakelloa tummanharmaassa ruukussa.

Kesäkukkaterveisin,

Jenni

Puutarhurin kristallipallon kaipuu

Toukokuussa jokaisen ryhmäkasveja myyvän puutarhurin täytyisi osata ennustaa tulevat säät. Vaikka meillä ei kristallipalloa täällä puutarhalla olekaan, niin muutaman asian muistamisella voi parantaa kasvien selviytymisen mahdollisuuksia huomattavasti.

1. Valitse kasvit jotka eivät vähästä hätkähdä. Ryhmäkasveista erityisen arkoja kylmälle ovat begoniat ja samettiruusut. Monilla köynnöksillä kasvu pysähtyy kylmän puraisusta. Mustasilmäsusanna, kelloköynnös, päivänsini ja keijunmekko kannattaa siis joko suojata kylmän yön ajaksi tai istuttaa ulos vasta varmasti lämpimien säiden tultua. Puutarhureiden pihoilla ulkona ovat viihtyneet jo siniviuhkat, dianat, kosmoskukat, salviat, laventelit, hämähäkkikukat ja maljaköynnökset. Myös monet heinät selviytyvät viileistä öistä.




Orvokit ja lankaköynnökset ovat ulkoilleet menestyksekkäästi Tuulan pihalla jo huhtikuun puolestavälistä. Kuva: Tuula  

2. Kastele illan tullen. Kasvit selviytyvät kylmästä parhaiten kun nestejännitys on hyvä. Viimeaikojen helteiset ja tuuliset päivät ovat kuivattaneet kasveja oikein urakalla. Yöt ovat kuitenkin olleet melko kylmiä. Huolellinen kastelu yötä vasten parantaa kasvien selviytymisen mahdollisuuksia.

Tupsulaventelit ja hortensia Tuulan pihalla. Hortensia on viihtynyt ulkona jo vapusta saakka. Kuva: Tuula.

Muutaman hallayön aiheuttama pakkasvaurio hortensian kukassa. Kuva: Tuula

3. Valitse suojaisa paikka. Oman pihan olosuhteiden tunteminen on jokaisen kotipuutarhurin menestymisen salaisuus. Valitse kevään ensimmäisille kasveille paikka joka on maanpinnnan tasoa korkeammalla,  katoksen alla tai seinustalla. Kukkapenkki etelärinteessä, ilta-auringossa on melko varma valinta vaikka lämpötila tippuisi vain muutamaan plus asteeseen.

Sinivuihka-amppelit ovat selviytyneet moitteetta muutaman lämpöasteen öistä. Paikka on eteläseinustalla, parimetriä maanpinnantason yläpuolella. Kuva: Jenni

Tuulan perunanarsissit selviytyivät jopa -15 pakkasasteesta parvekkeella ruukussa. Etelärinteeseen tupsulaventelien seuraan perunanarsissit pääsivät äitienpäiväviikolla. Kuva: Tuula

 Jos Pekka Pouta lupailee hallaa, ja kukkien selviytyminen aiheuttaa huolta, voi suojaksi heittää hallaharsoa tai paremman puutteessa vaikka vanhan lakanan. Oman pihan oppii tuntemaan, kun seurailee orvokkien viihtymistä kevään pakkasöinä. Orvokit saattavat olla toisaalla täysin kohmeessa ja toisaalla ei pakkanen ole puraissut lainkaan. Monissa kasveissa pakkasen vioitukset näkyvät valkeina laikkuina lehdissä. Pakkasvaurioiset lehdet voi poistaa, useimmat kasvit selviytyvät vaikka menettäisivät puolet lehdistään.

Terveisin, Jenni

Ah, orvokkeja!

Lajike 'Marina'. Kuva:Tuula

”Anttila nyt ampaisee ylös vuoteeltaan, Aurinko on korkeella, kevättuuli lounaassa. Niityllä hän tanssii järin yöpaidassaan, Lauluhunsa yhtyä saa kuka vaan. Kuikkaemo uittaa jo untuvaisiaan, Peipponenkin helskyttää riemulaulujaan, Katso, kuinka kukkaakin monta on jo kevätniityllä, Orvokki, lehdokki, vuokko ja moni muu. ”- Anttilan keväthuumaus (Alkuperäinen kappale Sjösala vals / Evert Taube, suomenkieliset sanat Palle)

Mistä tietää että kevät tulee sittenkin? Varmaa kevättä enteilevät merkit ovat orvokit. Orvokeissa on joka kevät jotain maagista. Ensimmäinen orvokin kukka keväällä on niin herkkä ja ihmeellinen, niin kuin koko talvena ei olisi ollut ollenkaan värejä.

Lajike 'Delft blue'. Kuva:Tuula

Meillä orvokkilajikkeet ovat pysyneet vuosittain melko samoina, hyväksi havaittuina. Jotain uuttakin on toki luvassa. Viime vuonna teimme tuttavuutta Frizzle sizzle- lajikkeeseen amppelissa. Tänä vuonna tuota rimpsureunaista, tai fyrryreunaasta, ihanuutta on tarjolla 10 cm ruukussa huhti-toukokuussa.

Lajike 'Frizzle sizzle'. Kuva:Tuula

Tämän vuoden uudenuutukaiset lajikkeet meillä ovat ruotsalaishenkinen 'Yellow blue jump-up' sekä sen serkku 'Yellow blotch red wing'.

Lajike: 'Yellow blue jump-up'. Kuva:Jenni

Lajike: 'Yellow blotch red wing'. Kuva :Jenni

On varsin kummallista miten ihmismieli muuttuu aina talven aikana. Joka kevät mielestäni eri lajike on se kaikkein kaunein. Ja tänä vuonna kaunein on usein se lajike, joka viime vuonna ei ollut yhtään nätti.

Lajike 'White whit purple' Kuva:Tuula

Ensimmäiset orvokit pääsevät meillä portaille ja portin pieleen yleensä heti pääsiäisen tete-narsissien jälkeen. Orvokit komistavat portaitamme toukokuun viimeiselle viikolle, jolloin on aika vaihtaa ne kesän ryhmäkasveihin. Pois ottamani orvokit istutan usein omenapuun katveeseen. Parturoin orvokit 10 sentin mittaiseksi ”siiliksi”. Olen yleensä jo unohtanut niiden olemassa olon, kun uusi kukinta riemastuttaa ohi kulkiessa.

Kuva:Tuula

Kiipulassa viljellään tänä vuonna 2600 kappaletta orvokkiamppeleita, sekä joitakin tuhansia orvokintaimia 10cm ruukussa.

Orvokkiamppelit valmiina lähdössä maailmalle. Kuva:Tuula

Orvokkiterveisin,
Jenni

Nordiska Trädgårdar 2018 - Tuulan Top5

Vierailimme toissaviikonloppuna Jennin kanssa Tukholmassa pohjoismaiden johtaviksi puutarhamessuiksi itseään tituleeraavilla Nordiska Trädgårdar 2018 -messuilla. Rento messutunnelma teki vaikutuksen ensikertalaisiin.

1.Pelargoniat

Naapurikansan pelargoniahulluus tarttui välittömästi messuhalliin astuessa. Kestosuosikki 'Morbackan' lisäksi tarjolla oli valtava kirjo erilaisia lajikkeita. Löytyi ruusunnuppupelargoniaa, tulppaanipelargoniaa, läjäpäin erilaisia tuoksupelargonioita, kirjavalehtisiä lajikkeita ja paljon muuta. Pelargonioita oli tarjolla usealla eri osastolla sekä pistokkaina että kukkivina kasveina ja kauppa kävi kiihkeänä.

Messuilla julkistetaan Ruotsin vuoden pelargonia. Vuoden 2018 pelargoniaksi raati oli valinnut  lajikkeen 'Picotee Pink'. Ihana lajike! Sen valkoisia kukkia reunustaa kirsikanpunainen raita. Kukinnon luvataan kestävän kauan. Hempeänväriset kukkatertut tuovat mieleen hortensian kukinnon, valitsijaraati kutsuikin lajiketta hortensiapelargoniaksi. http://aretspelargon.se/aretspelargon-2018/ 

Årets Pelargon: Pelargonium x hortonum 'Picotee Pink'

2. Puutarhatyökalut

Monella osastolla oli tarjolla viehättäviä puisilla varsilla ja kahvoilla varustettuja puutarhatyökaluja. Näissä cottagegarden - henkisissä työkaluissa oli ergonomisesti muotoillut kahvat ja takuuta useampi vuosi. Ja ne olivat niin nättejä ettei haittaa vaikka jäisivät kesken töiden pihaan lojumaan, mielestäni voittavat viehkeydellään puutarhatontut ja monet muut koristehärpäkkeet mennen tullen. 
  

3. Suosikkimessuosastoni Bloem

En vaan meinannut päästä täältä millään eteenpäin. Kaikkia lemppareitani: laventelia, esikoita, ihania tuoksuvia narsissikimppuja, överivärikkäitä kukkakimppuja ja tietenkin paljon pelargonioita.

    

4. Rustiikkinen, romanttinen tyyli

Monella osastolla oli myynnissä ja näytillä ruosteisia obeliskeja, istutusastioita ja erilaisia somisteita. Myös harmaantunutta puuta, tiilipintaa, sinkkisoikkoja ja uurnanmallisia istutusastioita näkyi runsaasti.

    

5.Keväinen tunnelma

Vaikka väkeä oli valtavasti ja välillä sai tehdä useamman yrityksen päästäkseen edes lähelle joitakin osastoja, niin päälimmäisenä jäi mieleen ihana kevättunnelma: värit, tuoksut ja kukkien runsaus.

  

.